Silver Trial Final 27.06.2020
Tervetuloa Silver Trialin ERJ:n alaisiin tarinakilpailuihin lauantaina 27.05.2020. Toivottavasti Italian sää meitä suosii, sillä Silver Hoofilla on upeat estepuitteet! Meiltä löytyy suuri (40x100m) estekenttä, varattuna pelkälle esteratsastukselle! Koko kenttää hyödynnetään kilpailusuoritusten ratsastuksessa, joten Silver Hoofin koulukentästä on muodostettu verryttelykenttä. Silver Hoofilla on myös hehtaareittain jo pelkästään omaa tilaa maastoilulle, sillä meiltä löytyy upeat puitteet maastoesteille! Valitettavasti niitä eivät kilpailijat pääse tänään hyödyntyämään, mutta maastoja saa vapaasti käyttää vaikka käynti- tai verryttelylenkkeinä.
Paikalla on myös kattava buffetti, josta voit päivän aikana käydä nappaamassa niin suolaista kuin makeaakin. Paikalla on suuret määrät vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka auttavat mielellään sinua mahdollisissa kysymyksissäsi.
Paikalla on myös kattava buffetti, josta voit päivän aikana käydä nappaamassa niin suolaista kuin makeaakin. Paikalla on suuret määrät vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka auttavat mielellään sinua mahdollisissa kysymyksissäsi.
VIP: 26.06.2020
Järjestäjä: Silver Hoof (SILV6975)
Vastuuhenkilö: Alisé (VRL-13542)
- Kilpailut ovat kaikille avoimet
- Jokaiseen luokkaan otetaan 30 ratsukkoa
- Ratsastaja saa tuoda enintään 3 hevosta/luokka
- Yksi hevonen saa osallistua enintään yhteen luokkaan
- Ratsastajan VRL-tunnus pakollinen, hevosen VH tunnus vapaaehtoinen.
- Arvontatapa on suhteutettu arvonta.
- Luokkiin saa osallistua millä tasolla vain (ristikko-160cm), mutta vain tasoista 80cm, 100cm ja 140cm on jaettavissa Silver Trial Cup - pisteitä.
- Tekstien suosituspituus on vähintään 100 sanaa.
- Kilpailut tuomaroidaan järjestäjän toimesta tuotosten perusteella. Luokissa on omat pienet arvostelumetodit, mutta kaikkiin pätee, kuinka hyvin teksti on luettavissa, kuinka sujuvaa se on.
- Kilpailusta on saatavilla tavarapalkinnot, jotka julkaistaan tulosten yhteydessä.
- Tuomari kirjoittaa jokaisesta tekstistä lyhyen kommentin.
Osallistuminen
- osoitteeseen [email protected]
- otsikolla ST ERJ tarina 1
- osallistumismuoto:
Luokka (rivinvaihto)
Ratsastaja (VRL-tunnus) - Hevosen nimi VH-tunnus (taso) (rivinvaihto)
Tuotoksesi
Luokat
1. Sekasorto (01/30)
Tarinassasi syntyi paniikki, oli se sitten suurempi, tai pienempi, kotitallillasi tai kilpailuissa. Miksi paniikki syntyi? Vaikuttaako se sinun ja ratsusi suoritukseen? Miten ratsusi reagoi ympärillä vallitsevaan rauhattomuuden tunteeseen? Ovatko kaikki kunnossa? Tuomari arvioi tekstisi sen yllättävyyden perusteella; onnistutko saamaan tuomarinkin jalat steppaamaan pöydän alla jännityksestä?
2. Suuri suurempi Silver Hoof (00/30)
Kaikista vapaaehtoistyöntekijöistä ja ohjeistuksesta huolimatta onnistuit eksyttämään itsesi. Oliko se kenties jo matkalla kilpailupaikalle? Vai onnistuitko eksymään Silver Hoofin suuriin maastoestemetsiin? Vai onnistuitko kenties jotenkin kadottamaan hevosesi? Miten hahmosi ratkaisee tilanteen, ehditkö sittenkään suorittamaan rataa? Tuomari arvioi tekstisi sen kekseliäisyyden ja hauskuuden perusteella.
3. Ja älykäskin vielä... (01/30)
Juuri sinun hevosesi on niin upea. Juuri sinä olet kilpailuiden päätähti! Kirjoita tarina kadehtivan kenties kilpailukumppanin, tai ihan vain katsojan näkökulmasta. Pilaako hän kenties kilpailusuorituksesi, vai onnistuuko hän keksimään jotakin jäynää verryttelyysi? Vai tyytykö hän vain katseluun? Voit halutessasi kirjoittaa tämän myös oman hahmosi näkökulmasta. Tuomari arvioi tekstisi kekseliäisyyden ja kirjoitustaidon perusteella.
4. Hymyhuulten hilaaja (01/30)
Keksikö hevosesi jotakin hassua? Vai onnistuitko jossain niin hyvin, että onnellisuuden voi tuntea ruudun toisellekin puolelle? Jokatapauksessa mitä ikinä teitkään, tarinasi sai lukijassa aikaan ajoittaisen hymähdyksen, tai kenties sai lukijan aivan purskahtamaan nauruun. Tuomari arvioi tekstisi sen herättämien tunteiden mukaan - onnistutko saamaan hauskuuden lisäksi tarinaasi esimerkiksi sympatian tai empatian tunnetta, tai jopa vihaa tai surua, kuitenkin hauskuuden ollessa pääteema? Vai kenties onko tarinasi niin hauska, että tuomari kaatui jo tuoliltaan?
Järjestäjä: Silver Hoof (SILV6975)
Vastuuhenkilö: Alisé (VRL-13542)
- Kilpailut ovat kaikille avoimet
- Jokaiseen luokkaan otetaan 30 ratsukkoa
- Ratsastaja saa tuoda enintään 3 hevosta/luokka
- Yksi hevonen saa osallistua enintään yhteen luokkaan
- Ratsastajan VRL-tunnus pakollinen, hevosen VH tunnus vapaaehtoinen.
- Arvontatapa on suhteutettu arvonta.
- Luokkiin saa osallistua millä tasolla vain (ristikko-160cm), mutta vain tasoista 80cm, 100cm ja 140cm on jaettavissa Silver Trial Cup - pisteitä.
- Tekstien suosituspituus on vähintään 100 sanaa.
- Kilpailut tuomaroidaan järjestäjän toimesta tuotosten perusteella. Luokissa on omat pienet arvostelumetodit, mutta kaikkiin pätee, kuinka hyvin teksti on luettavissa, kuinka sujuvaa se on.
- Kilpailusta on saatavilla tavarapalkinnot, jotka julkaistaan tulosten yhteydessä.
- Tuomari kirjoittaa jokaisesta tekstistä lyhyen kommentin.
Osallistuminen
- osoitteeseen [email protected]
- otsikolla ST ERJ tarina 1
- osallistumismuoto:
Luokka (rivinvaihto)
Ratsastaja (VRL-tunnus) - Hevosen nimi VH-tunnus (taso) (rivinvaihto)
Tuotoksesi
Luokat
1. Sekasorto (01/30)
Tarinassasi syntyi paniikki, oli se sitten suurempi, tai pienempi, kotitallillasi tai kilpailuissa. Miksi paniikki syntyi? Vaikuttaako se sinun ja ratsusi suoritukseen? Miten ratsusi reagoi ympärillä vallitsevaan rauhattomuuden tunteeseen? Ovatko kaikki kunnossa? Tuomari arvioi tekstisi sen yllättävyyden perusteella; onnistutko saamaan tuomarinkin jalat steppaamaan pöydän alla jännityksestä?
2. Suuri suurempi Silver Hoof (00/30)
Kaikista vapaaehtoistyöntekijöistä ja ohjeistuksesta huolimatta onnistuit eksyttämään itsesi. Oliko se kenties jo matkalla kilpailupaikalle? Vai onnistuitko eksymään Silver Hoofin suuriin maastoestemetsiin? Vai onnistuitko kenties jotenkin kadottamaan hevosesi? Miten hahmosi ratkaisee tilanteen, ehditkö sittenkään suorittamaan rataa? Tuomari arvioi tekstisi sen kekseliäisyyden ja hauskuuden perusteella.
3. Ja älykäskin vielä... (01/30)
Juuri sinun hevosesi on niin upea. Juuri sinä olet kilpailuiden päätähti! Kirjoita tarina kadehtivan kenties kilpailukumppanin, tai ihan vain katsojan näkökulmasta. Pilaako hän kenties kilpailusuorituksesi, vai onnistuuko hän keksimään jotakin jäynää verryttelyysi? Vai tyytykö hän vain katseluun? Voit halutessasi kirjoittaa tämän myös oman hahmosi näkökulmasta. Tuomari arvioi tekstisi kekseliäisyyden ja kirjoitustaidon perusteella.
4. Hymyhuulten hilaaja (01/30)
Keksikö hevosesi jotakin hassua? Vai onnistuitko jossain niin hyvin, että onnellisuuden voi tuntea ruudun toisellekin puolelle? Jokatapauksessa mitä ikinä teitkään, tarinasi sai lukijassa aikaan ajoittaisen hymähdyksen, tai kenties sai lukijan aivan purskahtamaan nauruun. Tuomari arvioi tekstisi sen herättämien tunteiden mukaan - onnistutko saamaan hauskuuden lisäksi tarinaasi esimerkiksi sympatian tai empatian tunnetta, tai jopa vihaa tai surua, kuitenkin hauskuuden ollessa pääteema? Vai kenties onko tarinasi niin hauska, että tuomari kaatui jo tuoliltaan?
Tulokset
Luokka 1
1. Eetu Hopiavuori (VRL-02753) - Forceful
Luokka 2
ei osallistujia
Luokka 3
1. R. (VRL-13369) - Echatere Joy VH17-012-0363 (160 cm)
Luokka 4
1. R. (VRL-13369) - Baron Dante VH19-013-0055 (100 cm)
Luokka 1
1. Eetu Hopiavuori (VRL-02753) - Forceful
Luokka 2
ei osallistujia
Luokka 3
1. R. (VRL-13369) - Echatere Joy VH17-012-0363 (160 cm)
Luokka 4
1. R. (VRL-13369) - Baron Dante VH19-013-0055 (100 cm)
Palkinnot & tuotokset
Luokka 1
Voittaja Eetu Hopiavuori hevosellaan Forceful!
Ne olivat palanneet. Miksi juuri tänään? Miksi niiden oli pitänyt tulla juuri tänään? Eetu Hopiavuori oli elänyt useita vuosia näkemättä niitä, mutta nyt ne tuntuivat olevan joka puolella, minne hän ikinä katsoikaan. Ne vaanivat häntä. Saivat hänen olonsa ahdistuneeksi. Hän oli koko ajan tietoinen niiden läsnäolosta. Vaikka ne tuijottivat häntä aivan hiljaa, hän saattoi melkein kuulla niiden olemassaolon. Hän katui, että oli kutsunut Hello Ilveksen kisahoitajakseen. Eetu Hopiavuoren olisi ollut parasta olla nyt yksin.
Eetu Hopiavuoren hermostuneisuus tarttui myös hänen hevoseensa, Jussiin, joka muuten oli ihan lunki tapaus. Heti aamusta asti, heti niiden ilmestymisestä asti Jussikin oli käyttäytynyt niin kuin sekin pystyisi näkemään ne koko ajan: niin kuin sekin osaisi pelätä niitä. Tietenkään se ei ollut totta, vaan Eetu Hopiavuoren ahdistus vain leijui ilmassa niin sakeana, että sen hevonen haistoi. Kilpailupaikalla Jussin etupää tuntui kevenevän, vaikka yleensä järkevä hevonen ei koskaan edes uhitellut nousevansa takajaloille. Eetu Hopiavuori puolestaan oli niin hermostunut, että pyyhki jo kyyneleitä silmistään, vaikka muut luulivatkin sen olevan hikeä sellaisena kuumana päivänä. Joka hetki hänen päässään toistui sama mantra. Mikseivät ne voi vain mennä pois? Miksi niiden piti ilmestyä? Miksi niiden piti aina vain vaania häntä? Mikseivät ne voi mennä pois? Miksi niiden piti ilmestyä miksiniidenpitiainavainvaania--
Hello Ilves oli kahdenkymmenenkolmen. Sen ikäisen pitäisi jo tietää, miten kamalat amisviikset ovat, ja miten niiden takia menisi maine Eetu Hopiavuoreltakin, kun hän kulki Hello Ilveksen seurassa! Koko tallin väkihän oli jo kuvitellut pääsevänsä niistä iäksi, mutta taas ne olivat palanneet kummittelemaan ja piinaamaan kaikkia, etenkin Eetu Hopiavuorta.
Luokka 1
Voittaja Eetu Hopiavuori hevosellaan Forceful!
Ne olivat palanneet. Miksi juuri tänään? Miksi niiden oli pitänyt tulla juuri tänään? Eetu Hopiavuori oli elänyt useita vuosia näkemättä niitä, mutta nyt ne tuntuivat olevan joka puolella, minne hän ikinä katsoikaan. Ne vaanivat häntä. Saivat hänen olonsa ahdistuneeksi. Hän oli koko ajan tietoinen niiden läsnäolosta. Vaikka ne tuijottivat häntä aivan hiljaa, hän saattoi melkein kuulla niiden olemassaolon. Hän katui, että oli kutsunut Hello Ilveksen kisahoitajakseen. Eetu Hopiavuoren olisi ollut parasta olla nyt yksin.
Eetu Hopiavuoren hermostuneisuus tarttui myös hänen hevoseensa, Jussiin, joka muuten oli ihan lunki tapaus. Heti aamusta asti, heti niiden ilmestymisestä asti Jussikin oli käyttäytynyt niin kuin sekin pystyisi näkemään ne koko ajan: niin kuin sekin osaisi pelätä niitä. Tietenkään se ei ollut totta, vaan Eetu Hopiavuoren ahdistus vain leijui ilmassa niin sakeana, että sen hevonen haistoi. Kilpailupaikalla Jussin etupää tuntui kevenevän, vaikka yleensä järkevä hevonen ei koskaan edes uhitellut nousevansa takajaloille. Eetu Hopiavuori puolestaan oli niin hermostunut, että pyyhki jo kyyneleitä silmistään, vaikka muut luulivatkin sen olevan hikeä sellaisena kuumana päivänä. Joka hetki hänen päässään toistui sama mantra. Mikseivät ne voi vain mennä pois? Miksi niiden piti ilmestyä? Miksi niiden piti aina vain vaania häntä? Mikseivät ne voi mennä pois? Miksi niiden piti ilmestyä miksiniidenpitiainavainvaania--
Hello Ilves oli kahdenkymmenenkolmen. Sen ikäisen pitäisi jo tietää, miten kamalat amisviikset ovat, ja miten niiden takia menisi maine Eetu Hopiavuoreltakin, kun hän kulki Hello Ilveksen seurassa! Koko tallin väkihän oli jo kuvitellut pääsevänsä niistä iäksi, mutta taas ne olivat palanneet kummittelemaan ja piinaamaan kaikkia, etenkin Eetu Hopiavuorta.
Vau! Tämä tarina tosiaan on selkeästi taidolla kirjoitettu! Pidin erityisesti siitä, kuinka laajaa sanakirjoa tässä oli käytetty. Teksti oli erittäin sujuvaa, ja kirjoittajalla on selkeästi kokemusta ja lahjoja!
Arviointini raameihin tämä tarina sopi oikein hyvin; loppu ei ollut lainkaan ennalta arvattavissa! Varsinaista jännitystä tässä ei niinkään esiintynyt, mutta iso kysymysmerkki vastausta vailla ja mielenkiintoinen kerronta ja vihjailu saivat kyllä ne jalat silti steppaamaan - innosta kuulla, mikä se Eetua piinaava asia nyt todella on! |
Luokka 3
Voittaja R. hevosellaan Echatere Joy!
Olisi pitänyt arvata, että lapsuudenystävä, nykyinen vihollinen oli änkenyt hevosensa kanssa samoihin arvokilpailuihin. Naisen nimi on Florentina Gessler ja hänen ykkösratsunsa oli lumenvalkea tamma, joka suorastaan loisti Italian auringon alla. Florentina oli aikoinaan ollut ratsastuskoulu aikoina paras ystäväni, mutta hän oli aina ollut heikko käsittelemään pettymyksiä eikä myöskään koskaan osannut iloita ystäviensä puolesta. Viimeinen naula arkkuun oli, kun hänen ihastuksensa alkoi seurustella minun kanssaan hänen yrityksistä huolimatta.
Mieheni, Florentinan vuosien takainen ihastus, oli lämmittelemässä tammaa ennen radalla menoa. Pystyin Florentinan olemuksesta nähdä kuinka hän jumaloi sinisilmäistä ruunikkoa. Tamma ravasi reippaasti eteenpäin korvat luimussa ja ylitti puomit tasapainoisesti. Olin nyrjäyttänyt nilkkani eilen illalla juhlien merkeissä, mutta Florentina oli sanojensa puolivahingossa aiheuttanut minun kompastumisen. Hän tahallaan haluaa eliminoida minut kilpailuista, mutta en antanut hänen tempauksen estää osallistumista maksoi mitä maksoi.
Nyt tuo oman elämän korppikuningatar kyyläsi Dietmarin lämmittelyä ja mies vahingossa pysäytti tamman, että voisi keskustella kunnolla naisen kanssa. Seurasin kauempaa kasvot punaisina hehkuen eikä punastus johtunut palamisesta. Florentina silitti ruunikon nihkeää kaulaa ja syötti tammalle taskusta jotain herkkuja, vaikka olin kieltänyt kisakautena kaikki ylimääräiset. Tämä oli itselle vikatikki ja reippaasti astelin ruunikon luokse.
“Dietmar, olen valmis”, tiuskahdin ja mies hyppäsi käskystä alas selästä kysyen kuitenkin olinko täysin varma. Nyökkäsin terävästi.
“Monica, pitkästä aikaa, miten menee?”, jätin naisen kysymyksen huomioimatta ja kannustin tamman laukkaan. Dietmar ei ehtinyt hypätä tammalla ja tässä olisi muutama minuutti ennen starttausta. Sydän hakkasi hulluna ja Sen pärski raskaasti pukitellen muutaman kerran. Tamma tuntui kärsivän ilmavaivoista, kun protestoi jokaista apua pukittelemalla.
“Mitä sä syötit mun hevoselle?”, pysähdyin kaksikon eteen luoden tuiman katseeni vaaleaverikköön.
“Kurkkujauhetta. Se auttaa suorituskykyyn, olin juuri kertomassa …”
“Etkö sä vatipää teidä, että hevosille ei saa syöttää kurkkua”, äräsin kuin häiriintynyt käärme. Nainen punastui ja Dietmar loi kysyvän katseeni naiseen.
“Seuraavan radalle starttaa Monice Freitag ratsunaan Echatere Joy. Ratsastaja saapuu Saksasta ja nuori tamma on ostettu …”, kuulutus alkoi soimaan ja sydän alkoi takoa rintakehää.
“Tämä ei jää tähän”, huokaisin ja otin suunnaksi radan alun. Nyt piti taistella ilmavaivaisen tamman kanssa ja miettiä kuinka kyniä kilpailija hengiltä. Tämän vuoksi suorituksemme kärsi enkä voi syyttää siitä tamman ilmavaivoja. Vai voinko, koska Florentina aiheutti sen tahallaan.
Voittaja R. hevosellaan Echatere Joy!
Olisi pitänyt arvata, että lapsuudenystävä, nykyinen vihollinen oli änkenyt hevosensa kanssa samoihin arvokilpailuihin. Naisen nimi on Florentina Gessler ja hänen ykkösratsunsa oli lumenvalkea tamma, joka suorastaan loisti Italian auringon alla. Florentina oli aikoinaan ollut ratsastuskoulu aikoina paras ystäväni, mutta hän oli aina ollut heikko käsittelemään pettymyksiä eikä myöskään koskaan osannut iloita ystäviensä puolesta. Viimeinen naula arkkuun oli, kun hänen ihastuksensa alkoi seurustella minun kanssaan hänen yrityksistä huolimatta.
Mieheni, Florentinan vuosien takainen ihastus, oli lämmittelemässä tammaa ennen radalla menoa. Pystyin Florentinan olemuksesta nähdä kuinka hän jumaloi sinisilmäistä ruunikkoa. Tamma ravasi reippaasti eteenpäin korvat luimussa ja ylitti puomit tasapainoisesti. Olin nyrjäyttänyt nilkkani eilen illalla juhlien merkeissä, mutta Florentina oli sanojensa puolivahingossa aiheuttanut minun kompastumisen. Hän tahallaan haluaa eliminoida minut kilpailuista, mutta en antanut hänen tempauksen estää osallistumista maksoi mitä maksoi.
Nyt tuo oman elämän korppikuningatar kyyläsi Dietmarin lämmittelyä ja mies vahingossa pysäytti tamman, että voisi keskustella kunnolla naisen kanssa. Seurasin kauempaa kasvot punaisina hehkuen eikä punastus johtunut palamisesta. Florentina silitti ruunikon nihkeää kaulaa ja syötti tammalle taskusta jotain herkkuja, vaikka olin kieltänyt kisakautena kaikki ylimääräiset. Tämä oli itselle vikatikki ja reippaasti astelin ruunikon luokse.
“Dietmar, olen valmis”, tiuskahdin ja mies hyppäsi käskystä alas selästä kysyen kuitenkin olinko täysin varma. Nyökkäsin terävästi.
“Monica, pitkästä aikaa, miten menee?”, jätin naisen kysymyksen huomioimatta ja kannustin tamman laukkaan. Dietmar ei ehtinyt hypätä tammalla ja tässä olisi muutama minuutti ennen starttausta. Sydän hakkasi hulluna ja Sen pärski raskaasti pukitellen muutaman kerran. Tamma tuntui kärsivän ilmavaivoista, kun protestoi jokaista apua pukittelemalla.
“Mitä sä syötit mun hevoselle?”, pysähdyin kaksikon eteen luoden tuiman katseeni vaaleaverikköön.
“Kurkkujauhetta. Se auttaa suorituskykyyn, olin juuri kertomassa …”
“Etkö sä vatipää teidä, että hevosille ei saa syöttää kurkkua”, äräsin kuin häiriintynyt käärme. Nainen punastui ja Dietmar loi kysyvän katseeni naiseen.
“Seuraavan radalle starttaa Monice Freitag ratsunaan Echatere Joy. Ratsastaja saapuu Saksasta ja nuori tamma on ostettu …”, kuulutus alkoi soimaan ja sydän alkoi takoa rintakehää.
“Tämä ei jää tähän”, huokaisin ja otin suunnaksi radan alun. Nyt piti taistella ilmavaivaisen tamman kanssa ja miettiä kuinka kyniä kilpailija hengiltä. Tämän vuoksi suorituksemme kärsi enkä voi syyttää siitä tamman ilmavaivoja. Vai voinko, koska Florentina aiheutti sen tahallaan.
Tämäkin tarina oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu, ja juoni oli kekseliäs! Pidin erityisesti tässä esiintyneestä mustasukkaisuudesta ja suorasanaisuudesta ratsastajan Monican toimesta.
Arviointini raameihin tämäkin tarina sopi, sillä juoni ja kurkkujauhe tosiaan olivat kekseliäitä! Kirjoittaja oli onnistunut luomaan tarinaan tunteita, jotka esiintyivät erinomaisesti, kuin ne olisi jopa itse tuntenut! |
palkintojen copyt:
Equestrian PRO (linkitettävä sivuille, jos aikoo lisätä palkinnot omalle sivulleen) |
Luokka 4
Voittaja R. hevosellaan Baron Dante!
Olisi pitänyt arvata, ettei nimeltä mainitsematon nainen jätä tälläkään kertaan rauhaan. Sen lisäksi, että hän oli syöttänyt luontaistuoteroskaa herkkämahaiselle ratsulleni, että kykeni nolaamaan ja sabotoimaan suoritustani suorassa lähetyksessä kuin yleisön edessä, ei tarvinnut kauaa miettiä hänen seuraavaa siirtoa. Oli kyseessä sitten tavaroiden varastaminen tai kauniimmin ilmaistuna luvatta lainaaminen. En jättänyt ratsuja hetkeksikään yksi saati unohtanut tupla varmistaa, että varustelaarit ja huoneen ovet olivat lukossa.
“Oletko varma, että haluat nukkua täällä?”, uskollinen avustaja Julia Hönigberg uteli, kun olin asettunut mukavaksi Danten karsinan eteen.
“En voi antaa sen korppikotkan tehdä enempää kiusaa”, vastasin väsyneenä ja ehkä hieman ärsyyntyneenä. Julia ei tuntunut ymmärtävän tilannetta, vaan kehotti kertomaan Florentinan touhuista tuomaristolle. He tuskin uskoisivat, sillä en omistanut mitään tulenkestäviä todisteita. Toki Dietmar oli nähnyt kaiken kurkkujauheen syöttämisestä saakka. Tähän silti tuskin riitti kahden ihmisen lausunta.
“Oli miten oli, jään tähän yöksi”, se oli täydellinen virhearvio. Olisin voinut nukkua rauhassa yön yli ennen ja napata vihamielisen kilpailijan rysän päältä kiinni, mutta menin nukkumaan pommiin ja siinä välissä Florentina oli ehtinyt tehdä tuhojaan.
Juoksin kohti hotellia huutaen Juliaa laittamaan Danten kilpailukuntoon. Julia ei voinut pidättää naurua, mutta minua ei paljoa naurattanut. Dietmar ei voinut uskoa silmiään saati puhetta, että Florentina olisi käynyt sotkemassa naamani ja Danten valkean peitinkarvan. Edelleen ei todisteita ei mitään.
“Älä huoli. Meikillä voi peittää”, Dietmar yritti pidättää naurua, mutta turhaan.”
“Ei naurata. En kehtaa mennä tämän näköisenä”, nyt ei puhuttu mistään viiksien piirtämisestä permanenttitussilla, vaan kunnon silmien rajauksista, huulten maalaamisesta ja hävyttömien kuin ei-hävyttömien kuvioiden piirtäminen ympäriinsä. Myös käsivarsiin ja kaulalle. Tässä ei enää tärpätit ja rälläkät auta.
Meikki ei meitä pelastanut ja onneksi Dante säilyi suuremmalta tuholta. Pientä sydäntä ohimon kohdalla, turvassa tähteä ja tähdenlentoa. Lämmittelyssä iso valkea ori ravasi levottomasti ja pärski ravin tahdissa. Hyppääminen tapahtui laiskasti.
“Ymmärrän, minäkin olen vähän järkyttynyt. Sori, Dante”, huokaisin. Dante peilasi mielentilat vahvasti, että kauhulla odotin siirtymistä livelähetyksen eteen. Florentinan naureskeli kauempaa cremellon tamman selässä. Heillä meni sentään täydellisesti.
“Pää kii”, tuhahdin ja kuulutuksen saattelemana suuntasin kilpailuradan alkuun. Olimme ensimmäiset koko päivänä.
“Ja päivä alkaa Saksan avauksella finaalipäivään. Sieltä saapuu Monica Freitag ja ratsuna Baron Dante. Baron Dante on Luxemburgista tuotu oldenburginhevisori ja kokoa tälle radalla löytyy. Nähtävästi aurinkoinen finaalipäivä on innostanut ratsukkoa laittamaan kasvomaalit naamaan!”, kasvot häpeästä punaisena kannustin Danten laukkaan ja lähestyin ensimmäistä estettä niin itsevarmasti kuin pystyin. Sormet ristiin, että tästä voitto tulee. Sen olemme ansainneet.
Voittaja R. hevosellaan Baron Dante!
Olisi pitänyt arvata, ettei nimeltä mainitsematon nainen jätä tälläkään kertaan rauhaan. Sen lisäksi, että hän oli syöttänyt luontaistuoteroskaa herkkämahaiselle ratsulleni, että kykeni nolaamaan ja sabotoimaan suoritustani suorassa lähetyksessä kuin yleisön edessä, ei tarvinnut kauaa miettiä hänen seuraavaa siirtoa. Oli kyseessä sitten tavaroiden varastaminen tai kauniimmin ilmaistuna luvatta lainaaminen. En jättänyt ratsuja hetkeksikään yksi saati unohtanut tupla varmistaa, että varustelaarit ja huoneen ovet olivat lukossa.
“Oletko varma, että haluat nukkua täällä?”, uskollinen avustaja Julia Hönigberg uteli, kun olin asettunut mukavaksi Danten karsinan eteen.
“En voi antaa sen korppikotkan tehdä enempää kiusaa”, vastasin väsyneenä ja ehkä hieman ärsyyntyneenä. Julia ei tuntunut ymmärtävän tilannetta, vaan kehotti kertomaan Florentinan touhuista tuomaristolle. He tuskin uskoisivat, sillä en omistanut mitään tulenkestäviä todisteita. Toki Dietmar oli nähnyt kaiken kurkkujauheen syöttämisestä saakka. Tähän silti tuskin riitti kahden ihmisen lausunta.
“Oli miten oli, jään tähän yöksi”, se oli täydellinen virhearvio. Olisin voinut nukkua rauhassa yön yli ennen ja napata vihamielisen kilpailijan rysän päältä kiinni, mutta menin nukkumaan pommiin ja siinä välissä Florentina oli ehtinyt tehdä tuhojaan.
Juoksin kohti hotellia huutaen Juliaa laittamaan Danten kilpailukuntoon. Julia ei voinut pidättää naurua, mutta minua ei paljoa naurattanut. Dietmar ei voinut uskoa silmiään saati puhetta, että Florentina olisi käynyt sotkemassa naamani ja Danten valkean peitinkarvan. Edelleen ei todisteita ei mitään.
“Älä huoli. Meikillä voi peittää”, Dietmar yritti pidättää naurua, mutta turhaan.”
“Ei naurata. En kehtaa mennä tämän näköisenä”, nyt ei puhuttu mistään viiksien piirtämisestä permanenttitussilla, vaan kunnon silmien rajauksista, huulten maalaamisesta ja hävyttömien kuin ei-hävyttömien kuvioiden piirtäminen ympäriinsä. Myös käsivarsiin ja kaulalle. Tässä ei enää tärpätit ja rälläkät auta.
Meikki ei meitä pelastanut ja onneksi Dante säilyi suuremmalta tuholta. Pientä sydäntä ohimon kohdalla, turvassa tähteä ja tähdenlentoa. Lämmittelyssä iso valkea ori ravasi levottomasti ja pärski ravin tahdissa. Hyppääminen tapahtui laiskasti.
“Ymmärrän, minäkin olen vähän järkyttynyt. Sori, Dante”, huokaisin. Dante peilasi mielentilat vahvasti, että kauhulla odotin siirtymistä livelähetyksen eteen. Florentinan naureskeli kauempaa cremellon tamman selässä. Heillä meni sentään täydellisesti.
“Pää kii”, tuhahdin ja kuulutuksen saattelemana suuntasin kilpailuradan alkuun. Olimme ensimmäiset koko päivänä.
“Ja päivä alkaa Saksan avauksella finaalipäivään. Sieltä saapuu Monica Freitag ja ratsuna Baron Dante. Baron Dante on Luxemburgista tuotu oldenburginhevisori ja kokoa tälle radalla löytyy. Nähtävästi aurinkoinen finaalipäivä on innostanut ratsukkoa laittamaan kasvomaalit naamaan!”, kasvot häpeästä punaisena kannustin Danten laukkaan ja lähestyin ensimmäistä estettä niin itsevarmasti kuin pystyin. Sormet ristiin, että tästä voitto tulee. Sen olemme ansainneet.
Minua harvoin saa nauramaan, mutta tämä tarina siinä onnistui! Tuo kohta ''Pientä sydäntä ohimon kohdalla, turvassa tähteä ja tähdenlentoa'' sen sitten laukaisi! Oli järjettömän hupaisaa kuvitella hevonen ihmeissään ja niin tosissaan suorittamassa tähdenlennot nassullaan!
Arviointikriteereissä tämä tarina osui nappiin - tarina tosiaan sai minut nauramaan, ja tuntemaan empatian tunnetta kilpailijaa Monicaa kohtaan. Äh, tuo hulvaton ratsu naurattaa vieläkin! |
palkintojen copyt:
Equestrian PRO (linkitettävä sivuille, jos aikoo lisätä palkinnot omalle sivulleen) |